Kun olin lapsi, vietimme kaikki kesät mökillä, meren sylissä. Rakastan merta, sen tuoksua ja ääntä. Rakastan jopa lokkien huutoa.

Lapsuuteni mökissä valetaan nykyään jonkun toisen muistoja. Kotoani on merelle matkaa, olen siihen jo tottunut, vaikka välillä kaipaankin.

Tonttimme takana on metsä, ja sen takana joki. Olen vasta tutustumassa siihen, ja samalla hiljaa rakastumassa. Kosken kohina on ihmeellistä, rauhoittavaa. Jatkuvaa. Lakkaisikohan sen kuulemasta, jos asuisi vieressä?