Olen järjettömän väsynyt. Hassua, sillä en ole taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Välillä tuntuu, ettei edes kannata yrittää mitään, sillä kaikki aika ja voimat menevät ruokkimiseen(yötäpäivää kun on vauva talossa), siivoamiseen, kieltämiseen, neuvotteluun, kikatteluun, leikkeihin ja nukuttamiseen. Pitäisi olla onnellinen, kun saa vaan leikkiä kaiken aikaa. Piirtää ja värittää ja lukea satuja. Olenkin. Mutta väsynyt. Lapsi ei tunne kelloa, mutta koko ajan on kiire. Muistaakseni tytär osasi joskus kävellä, ei enää. Nyt juostaan (tosin sisällä ei saa, mutta mitenkäs sen aina muistaisi). Ja kiipeillään. Ja roikutaan ja riekutaan. Katkeamaton on myös sanojen virta, asiat pitää toistaa moneen kertaan ("lue mulle tämä, lue, lue, lue, lue") joko rallatellen tai kiljuen. Eikä pidä unohtaa jatkuvaa kyselyä. Onhan tämä maailma ihmeellinen toki. Tulee mieleen vanha lastenloru: mitä tehtäis, sika pestäis, mikä sika... jne. 

Minä hymyilen tätä kirjoittaessani, joten ei tämä mikään valitusvirsi ole. Omista lapsista voisi puhua ikuisuuden, mitä ne jo osaavat ja kuinka hyvin, mutta olkoon tämä nyt tässä =)