Tämä äiti kaipaisi lomaa. Pientä vain. Mutta sitä ei ole nyt näkyvissä. Mutta onneksi voi aina leipoa, maalata, piirtää, askarrella, lukea, lenkkeillä... (Ja kun saisi tehdä näitä välillä ihan yksin, mutta se on sitten toinen tarina...)

Lukemisen kanssa on kaksi haastetta. Ensinäkin milloin ehtisi syventyä kirjaan? Tietysti sitten kun lapset ovat yöunilla. Mutta siinä vaiheessa äiti nukahtaa ensimmäiselle sivulle, oli sitten kuinka hyvä kirja tahansa. Joten katson TV:tä. Sieltä tulee "ei taas tätä" -ohjelmaa, kuten mieheni tapaa sanoa =). Onneksi 70´s show jatkui. Emme ehdi sitä päivällä katsoa, vaan nauhalta illalla lasten mentyä sinne nukkumaan. Kikatamme tikahtuaksemme, johtuneeko väsymyksestä moinen...

Tänään leivoin vauhtisämpylöitä. Ei mennyt kauaa, kun taikina oli pyöritetty ja työnnetty uuniin. Oli hyvä kannustaja jalkojen juuressa... Vauvalle tulee hampaita  - tätä olen hokenut jo kaksi kuukautta-  ja nyt on todella harmittanut pientä. Kaksi päivää pelkkää sylittelyä, ja äiti mokoma haluaa hääriä keittiössä. Poika ei varsinaisesti itke, vaan huutaa. Karjuu. Koko ajan.  Miten sillä(kin) on noin iso ääni?

Maalaamaan en ole taaskaan ehtinyt, mutta tytär pääsi läträämään värien kanssa. Neiti maalasi syksyn värejä tuikkulyhtyihin. Tai eiväthän ne vielä lyhtyjä ole, pitäisi vielä tehdä ripustus. Joten pääsenpäs sittenkin vielä värkkäilemään jotain tässä illan päälle=)

Ihailen todella äitejä, jotka jaksavat, viitsivät, ehtivät tehdä vaikka ja mitä. Minä tunnen itseni suureksi sankariksi, jos olen saman päivän aikana käynyt lasten kanssa kaupassa ja vaikka siivonnut. Ehkä olen huono organisoimaan, ehkä vain laiska (mutta vain vähän; ) ), mutta toisaalta mihinpäs tässä kiire.