Mistä johtuu, että sellaisina päivinä kun ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään, iskee hirveä inspiraatio? Sitten on näitä päiviä, kun olisi oikeasti hetki rauhallista, aikaa itselle, ja kaikki valmiina, kun vain aloittaisi... mutta mikään ei silti suju. Ei onnistu, sormet ovat kankeat, silmät väsyneet, tulee kamalaa jälkeä. Mielessä pyörii kaikkea muuta. Mutta kun nyt, juuri nyt, olisi hyvä aika. Inspiraatio, mikset voi tulla nyt?? Edes ihan pieni. 

(Tiedän kyllä, että sitä saa odottaa vaikka loppuelämän, ja oikeasti pitäisi vain tehdä ja tehdä, kyllä se siitä alkaisi sujumaan. Taidan kuitenkin mennä vauvan kanssa päiväunille, ehkä sen jälkeen...)